Systeemiset torjunta-aineet viinissä – näkymätön riski lasissa

Systeemiset torjunta-aineet ovat yksi modernin maatalouden kiistellyimmistä työkaluista. Niitä käytetään laajasti hedelmien, vihannesten ja erityisesti viinirypäleiden viljelyssä, ja siksi ne liittyvät suoraan myös siihen, millaista viiniä päätyy meidän laseihimme.

Mitä systeemiset torjunta-aineet ovat?

Torjunta-aineet ovat kemiallisia yhdisteitä, joita käytetään kasvien suojaamiseen tuholaisilta, taudeilta ja rikkakasveilta. Euroopan komission ja WHO:n määritelmän mukaan ne kattavat laajan joukon aineita, jotka on suunniteltu tuhoamaan tai hillitsemään haitallisia eliöitä kasvin tuotannon, varastoinnin ja kuljetuksen aikana.

Systeemiset torjunta-aineet eroavat perinteisistä, kasvin pinnalle jäävistä kontaktiaineista. Ne imeytyvät kasvin sisään ja kulkeutuvat kasvin nestevirtauksissa juuriin, varsiin, lehtiin ja lopulta hedelmiin. Tämä tarkoittaa, että aine ei jää vain kuoreen tai pintaan – se on osa kasvin sisäistä kudosta.

Miten systeemiset torjunta-aineet toimivat?

Systeeminen torjunta-aine ruiskutetaan maahan, lehdille tai siemeniin. Kasvi imee aineen juurien tai lehtien kautta, minkä jälkeen se kulkeutuu kasvin sisällä veden ja ravinteiden mukana. Tavoite on, että tuholainen tai taudinaiheuttaja kuolee tai lamaantuu, kun se syö kasvin osia tai imee kasvin nesteitä.

Ongelma on se, että sama mekanismi, joka tekee aineesta “tehokkaan”, tekee siitä myös kuluttajan kannalta hankalan: torjunta-ainetta ei voi pestä pois, koska se ei ole vain pinnalla, vaan kasvin sisällä.

Miksi jäämiä päätyy viinirypäleisiin ja viiniin?

Systeemiset torjunta-aineet hajoavat usein hitaasti. Vaikka osa aineesta hajoaa kasvukauden aikana, jäämiä ja niiden hajoamistuotteita voi olla edelleen läsnä sadonkorjuun aikaan. Koska aine on kasvin sisällä, sitä ei voi poistaa pesemällä tai kuorimalla.

Viinirypäleistä valmistetussa viinissä on todettu useiden torjunta-aineiden jäämiä, erityisesti fungisideja ja hyönteismyrkkyjä, jotka on suunniteltu kestämään kasvin sisällä pitkään. Nämä jäämät voivat esiintyä viinissä yksittäin tai useiden aineiden yhdistelminä, mikä kertoo intensiivisestä kemikaalien käytöstä viinitarhoissa.

Miksi viinirypäleet ovat yksi eniten torjunta-aineilla käsitellyistä kasveista?

Viiniköynnös on kasvi, joka on erityisen altis sienitaudeille, kuten härmälle ja homeelle. Monilla viinialueilla ilmasto on lämmin ja kostea, mikä lisää tautipainetta. Lisäksi viinintuotannossa on korkeat laatuvaatimukset: rypäleiden ulkonäön ja sadon määrän halutaan olevan mahdollisimman tasaisia.

Tutkimusten mukaan viiniköynnös on yksi viljelykasveista, joita käsitellään eniten torjunta-aineilla koko maataloudessa. Tämä tarkoittaa tiheitä ruiskutuskertoja kasvukauden aikana, usein useilla eri aineilla. Osa näistä on systeemisiä torjunta-aineita, jotka kulkeutuvat rypäleisiin asti.

Vaikutukset ympäristöön

Systeemiset torjunta-aineet eivät pysy vain kasvin sisällä. Osa aineesta päätyy maaperään, osa huuhtoutuu sateiden mukana vesistöihin ja osa voi kulkeutua pölyttäjille ja muille hyötyhyönteisille kasvin nektarin ja siitepölyn kautta.

Viinitarhat, joissa käytetään runsaasti kemiallisia torjunta-aineita, voivat kärsiä maaperän mikrobiston köyhtymisestä, biodiversiteetin vähenemisestä ja pölyttäjäkantojen heikkenemisestä. Siksi vitikulturissa etsitään yhä enemmän vaihtoehtoja, jotka vähentävät torjunta-aineiden käyttöä ja perustuvat ennaltaehkäisyyn ja agroekologisiin menetelmiin.

Vaikutukset viljelijöihin ja työntekijöihin

Torjunta-aineita käsittelevät viljelijät ja työntekijät altistuvat aineille hengityksen, ihokosketuksen ja höyryjen kautta. Osa systeemisistä torjunta-aineista vaikuttaa hermostoon tai hormonitoimintaan, ja pitkäaikainen altistuminen voi lisätä terveysriskejä, jos suojavarusteita ei käytetä asianmukaisesti.

Viinitarhoissa työskentelevät ihmiset ovat usein toistuvan altistuksen piirissä, koska ruiskutuksia tehdään useita kertoja kasvukauden aikana. Tämä on yksi syy siihen, miksi kestävien ja torjunta-aineita vähentävien viljelymenetelmien kehittäminen on noussut tärkeäksi tutkimus- ja politiikkakohteeksi.

Missä muissa tuotteissa systeemisiä torjunta-aineita käytetään paljon?

Systeemisiä torjunta-aineita käytetään laajasti myös muissa viljelykasveissa, kuten:

• omenat ja päärynät
• sitrushedelmät
• peruna
• paprika ja tomaatti
• mansikat
• kivelliset hedelmät
• selleri
• pinaatti
• lehtikaali, keräkaalin lehdet ja sinapinlehdet
• karhunvatukat, pensasmustikat

Nämä kasvit ovat alttiita tuholaisille ja taudeille, ja intensiivinen, suuria satoja tavoitteleva viljely lisää kemikaalien käyttöä. Monissa tutkimuksissa on todettu, että juuri näissä tuoteryhmissä torjunta-ainejäämiä esiintyy usein useiden eri aineiden yhdistelminä.

Miksi tämä kaikki on tärkeää viinin ystävälle?

Kun ymmärtää, miten systeemiset torjunta-aineet toimivat ja miksi niitä käytetään erityisen paljon viinirypäleiden viljelyssä, on helpompi nähdä, että viinilasin sisältö ei ole vain rypälemehua ja käymistä – se voi sisältää myös jäämiä aineista, joita ei voi pestä pois.

Samaan aikaan viinimaailmassa kehitetään ja käytetään yhä enemmän viljelymenetelmiä, jotka vähentävät tai kokonaan välttävät synteettisiä torjunta-aineita, kuten luomu- ja biodynaamista viljelyä sekä muita kestävän vitikulttuurin muotoja.

Tämä on yksi vahva syy siihen, miksi yhä useampi kuluttaja valitsee luomuviinin tai muuten kestävillä menetelmillä tuotetun viinin tavanomaisen viinin sijasta – ei vain maun, vaan myös terveyden ja ympäristön takia.